Tiedäthän, miten välillä on
vain saatava neuloa? Ja vaikka sukat ovatkin mukavia touhuttavia, ne tulevat
valmiiksi niin kamalan nopeasti. Välillä kaipaan neuletyötä, joka ei ole valmis
hetkessä tai edes kahdessa. Silloin mielessäni alkavat pyöriä paidat ja takit.
Saadakseni työstää paidan kappaleista vielä suurempia ja siten aikaa vievempiä,
käännyn silloin tällöin mieheni puoleen ja kysyn, tarvitsisiko hän uutta
villapaitaa. Vaikka molemmat tiedämme, että varmasti sitä ilmankin pärjäisi,
hän tapaa vastata, että eiköhän tuonne sekaan vielä yksi mahdu.
Tällä kertaa mielessämme oli tyylikäs ja asiallinen, ehkä hivenen
vaarimainen ja paukkupakkasiinkin sopiva neuletakki. Takista saisi siis löytyä
kuviointeja, muttei värejä, eikä lopputulos saisi olla säkkimäinen, vaikka
väljyyttä pitääkin olla riittävästi alempia vaatekerroksia varten. Nämä
kriteerit mielessäni suuntasin kirjastoon selailemaan Novitan ohjelehtiä.
Tiedän Novitan ohjeiden löytyvän myös netistä, mutta nautin inspiraatiomatkoistani
kirjastoon. Selailen mieluummin painettujen lehtien sivuja kuin nettisivuja ja
ohjeetkin luen mieluummin paperilta kuin näytöltä.
Aina en löydä kirjastomatkoiltani etsimääni, mutta koskaan en ole joutunut palaamaan
”tyhjin mielin”. Tällä kertaa löysin kuitenkin ällistyttävän hyvin vaatimuksiamme
vastaavan mallin. Kooksi
valikoitui M miehen rinnanympäryksen perusteella. Noudatin valmista ohjetta
uskollisesti kolmea seikkaa lukuun ottamatta: Ensinnäkin valitsin langaksi tumman
harmaan Novitan Seitsemän veljestä. Toiseksi lisäsin hihoihin pituutta, jotta
hihansuiden resorin saisi käännettyä kaksinkerroin. Kolmanneksi ompelin
nappeihin tukinapit nurjalle puolelle, jotta ne kestäisivät paremmin
pehmoisessa neuloksessa.
PS. En koskaan säilytä painavia
neuleita, kuten tämä, henkarissa. Kuten ylimmistä kuvista voit nähdä, neulos
venyy hartioiden kohdalta, koska se ei kestä takin painoa. Painavat neuleet
säilyvät hyvänä laskottettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti